Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry

HOVITAVAT – OIVAA ELÄMYSTÄ! ”LEVET KONUNGEN !”

Tässä koottuna pieni tietopaketti, jossa on hippusellisen historiavinkkejä netistä, tapoja ja fraaseja sekä muutama virkeä vinkki. Hienona huomiona muuten kaikille, hovitavat ovat nykyisen etikettimme perusta, josta todettakoon, että Aurinkokuninkaan hovista kaikki sai alkunsa…

Kuninkaille kumartamista

Hovikäyttäytyminen edellyttää kunnioitusta hallitsijoita kohtaan sekä kohteliasta käytöstä yleensäkin. Kun heraldi kutsuu sinut hoviin kuningas- tai paroniparin eteen, kumarra tai niiaa syvään ensin parin, kolmen metrin päässä hallitsijasta ja toisen kerran tyynyn edessä, jolle polvistut. Ohitettaessa tyhjää valtaistuinta tai hallitsijan ruokapöytää, sen suuntaan kumarretaan tai niiataan, vaikka istuin olisikin tyhjä. Alamainen kumartaa kuninkaallisille ja paronisille henkilöille aina sivuuttaessaan heidät n. 2-5 metrin etäisyydeltä (ns. Royal Presence). Juhla-aterialla on harvoin nimetyt paikat. Kuninkaalliset henkilöt istuvat juhlan pääpöydässä (high table), johon he kutsuvat seurakseen aterioimaan haluamansa henkilöt. Muista pöydistä saa valita haluamansa paikan, mikäli ennättää. Jälkiruokien aikana on maljojen vuoro: huolehdi, että juoma-astiassasi on juomaa valmiina. Maljan noston aloittaa aina juhlien korkea-arvoisin henkilö.
(Lähde: http://www.helsinki.fi/~phmiettu/sca/per.html)

Versaillesta tuli eurooppalaisen hovielämän esikuva sadoiksi vuosiksi. Hoviväki noudatti tarkan etiketin määräämiä käytöstapoja. Jokaisen oli opittava sovelias puhetyyli ja käytös, ja nämä tavat levisivät aateliston välittäminä myös muihin eurooppalaisiin hoveihin. Päivät ja viikot kuluivat näissä sirostelevan hovietiketin määräämissä seremonioissa ja loisteliaissa huvituksissa. Kaikkien silmäparit seurasivat tarkasti jokaisen jokaista sanaa, jokaista liikettä ja elettä. Mitä ikinä joku sanoi, mitä teki, se kerrottiin heti paikalla eteenpäin ja sitä kommentoitiin ja vääristeltiin.

Hoviaatelisen tehtävä oli palvella kuningastaan aamusta iltaan ja kilpailla armollisesta päännyökkäyksestä tai jostakin muusta yhtä painavasta yksinvaltiaan hallitsijan suosionosoituksesta. Niin kuin oikeassa hovissa pitääkin. Iltapäivällä hovi huvitteli katsomalla teatteriesityksiä ja pitämällä tanssiaisia ja naamiaisia suihkulähteiden solistessa, ilotulitusten räiskyessä ja puiston loisteliaassa juhlavalaistuksessa. Niin hoviherrat kuin –naisetkin käyttivät värikkäitä, koruompelein kirjailtuja pukuja. Muotiin kuului myös pitkä, kihara, valkoiseksi jauhotettu allonge eli kähäräperuukki herroilla, naisilla taas fontangi eli korkea, porrasmaisesti kohoava, taidokkaasti tehty hiuslaite. Koko elämä muodostui tuossa valikoidussa piirissä loistavaksi näytelmäksi. Tällaisesta teatterimaisesta elämästä, jossa huvittelusta tehtiin velvollisuus, ja samalla ranskan kielestä muodostui hovielämän esikuva melkein kaikille Euroopan maille.
(Lähde: Toni Valtokari
http://www.pyhajoki.raaseu.fi/~pviitane/PFtaulukot6/AUR%20versailles%20valtokari.html)

Hoviseremoniat olivat äärimmäisen tarkan etiketin ohjailemat. Aamulla kuningas heräsi aikaisin työskentelemään, mutta aamupäivällä hän palasi vuoteeseen suorittamaan levéen, ylösnousun, jossa hallitsijan suosiossa olleet maan ylhäisimmät miehet saivat vetää yönutun hänen päältään tai ojentaa hänelle paidan. Samalla tavalla jokainen päivän tapahtumista, metsästysretket, illalliset ja tanssiaiset, soivat kuninkaalle mahdollisuuden näyttää, ketkä olivat auringon loisteessa ja ketkä olivat jääneet varjoon. Kohteliaisuus ja Aurinkokuninkaan imartelu saivat äärimmäisiä muotoja. Tarinan mukaan kysyttyään aatelismieheltä kellonaikaa Ludvig XIV sai vastaukseksi: ”Kello on niin paljon kuin hänen majesteettinsa suvaitsee.” Kaikki Euroopan kruunupäät ottivat mallia Aurinkokuninkaan hovista.

Koska itsevaltiaan ajateltiin saaneen valtansa jumalalta, hänen tuli palvella kansaansa uutterasti koko valveillaolonsa ajan. Sen vuoksi kaikki hänen päivittäiset puuhansa olivat julkisia siitä hetkestä, kun hänet aamulla herätettiin. Vaikka kuninkaan päivät olivat työntäyteisiä, joskus hän kuitenkin näyttäytyi juhlissa, jotta häntä voitaisiin palvella ja imarrella. Alamaiset, myös rahvas, saattoivat tavata hänet myös Versailles’n puistossa kävelemässä. Päivällistä kuningas söi yhdessä hovinsa kanssa, ja siellä hän oli ainoa, joka sai istua, prinssit ja muut läsnäolijat joutuivat seisomaan.

Rokokoo eli ”Ludvig XV:n tyyli” sai tyypilliset muotonsa Ranskassa 1720-luvulla:
Ludvig XIV:n kuoleman jälkeen luovuttiin Ranskassa hovielämää säädelleestä ankarasta etiketistä. Seurustelusta tuli huoletonta. Rokokoon aikana ihmisen elämänasenne oli kepeä, leikittelevä, nautinnonhaluinen mutta samalla myös keinotekoinen ja teeskentelevä.
Rokokoo jäi taidesuuntana lyhytikäiseksi. Se alkoi heikentyä jo 1750-luvulla, ja sijalle kohosi vähitellen uusklassismi. Vain elämänasenteena rokokoo säilyi Ranskan vallankumoukseen saakka. Uusklassismin vaikutteet otettiin suoraan antiikin rakennuksista ja tarustosta.

Musiikissa.  Barokin raskaus ja juhlavuus vaihtui rokokooajan galanttiin ja tunteelliseen tyyliin, jolle oli ominaista keveys ja viihteellisyys. Tämä oli kuitenkin vain lyhyt välivaihe siirryttäessä ns. wieniläisklassismiin. Wieniläisklassiselle musiikille olivat luonteenomaisia täsmälliset ja selkeät muodot sekä kohtuullisuus ja hallitut ilmaisut. Musiikki irrottautui kirkollisista ja muista käytännön yhteyksistä sekä korosti taiteilijan yksilöllistä luovuutta. 1700- luvulla musiikissa vaikuttivat esimerkiksi suuret nimet: Johann Haydn (1732-1809), Wolfgang Amadeus Mozart (1756-91) ja Ludvig van Beethoven (1770-1827).

Ruotsin kuningas Kustaa III

Ruotsi-Suomessa Kustaa III:n (syntynyt 24.1.1746 – kuollut 29.3.1792) aikana suosittu taidesuunta oli kustavilainen tyyli (kuninkaan mukaan). Kustaa III oli taiteiden harrastaja ja suosija. Aluksi häntä viehätti ranskalainen rokokoo ja hän rakennutti maaseudun rauhaan Drottningholmin palatsin, jonka puistoon hän pystytti aikakauden tavan mukaan kiinalaisen paviljongin. Tehtyään matkat Italiaan ja Ranskaan vuosina 1783 -84 Kustaa III innostui antiikista.

Yhteiskuntaluokat olivat uuden ajan alussa erillään ja suljettuja. Ihmisten asemaa ei uuden ajan alussa määrännyt varakkuus, vaan arvo ja status. Eriarvoisuus hyväksyttiin itsestäänselvyytenä. Selvin raja kulki aatelisten ja aatelittomien välillä. Kaupungeissa nouseva yhteiskuntaluokka oli porvaristo, ja avioliitot rikkaiden porvareiden ja aatelisten välillä olivat yleistymässä.
(Lähde: Heikki Myyryläinen http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/9historia/euroopankulttuuri/itse.htm#aurinko)

Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisarinna Katariina Suuri olivat 1700-luvun lopun tähtihallitsijoita. Heidän rinnallaan Euroopan muut kruunupäät olivat pelkkiä näpertelijöitä. Ranskan Ludvig XVI leikki kellokokoelmallaan, vaikka maan asiat olivat retuperällä. Espanjan Kaarle IV oli tahdoton hissukka, Preussin Fredrik Vilhelm II päämäärätön touhuilija, Tanskan Kristian VII vähämielinen, Englannin Yrjö III niin taitamaton, että menetti siirtokuntansa Pohjois-Amerikassa. Valistuksen aatteita ajanut Itävallan Joosef II sääti yli 17000 hyvää tarkoittavaa lakia, jotka ajoivat maan kaaokseen ja riistivät häneltä vallan.
Kustaalla ja Katariinallakin oli heikkoutensa; molemmilla samankaltaiset. He olivat itsekkäitä, vallanhimossaan häikäilemättömiä juonittelijoita, jotka tuhlasivat valtion rahoja omiin huvituksiinsa ja harrastuksiinsa. He olivat oikukkaita, turhamaisia ja usein epäoikeudenmukaisia. Nämä ominaisuudet he kuitenkin onnistuivat sulauttamaan valopuoliinsa. Heillä oli älyä, tilanteen tajua, poliittista kaukonäköisyyttä. He osasivat hurmata, imarrella ja häikäistä. He seurustelivat aikakautensa älykköjen kanssa, suosivat taiteita ja tieteitä, uudistivat kouluoloja ja sovelsivat vapauden ja tasa-arvon filosofiaa niin pitkälle kuin se heidän tarkoituksiinsa sopi. Montesquieun, Rousseaun, Racinen ja Voltairen yhteiskuntauudistuksiin velvoittavat opit innostivat heitä. Katariina jopa pohti maaorjuuden lakkauttamista. He olivat kaikessa toistensa veroisia. Lisäksi he olivat verisukulaisia, serkuksia. Yhteiset alkujuuret olivat saksalaisessa Holstein-Gottorpin ruhtinassuvussa: Kustaan isä Aadolf Fredrik ja Katariinan äiti, Johanna Elisabeth olivat sisaruksia.

Kustaa syntyi 1746. Hänen isänsä Aadolf Fredrik Holstein-Gottorp oli Lyypekin ruhtinaspiispan poika, josta piti leivottaman Ruotsin kuningas. Hän joutui odottamaan kruunaustaan vuoteen 1751. Kustaan äiti, Preussin Fredrik Suuren sisar Lovisa Ulrika, oli miestään vallanhimoisempi, lahjakas, edistyksellinen, taiteita harrastava, mutta hysteerinen ja kylmäkiskoinen nainen. Kustaa oli pelokas lapsi, jolla oli valtava mielikuvitus ja taipumus puku- ja teatterileikkeihin. Öisin hän saattoi hiipiä omituisiin kankaisiin kietoutuneena peilin eteen ilmeilemään. Hänellä oli valtava pää, hennot vaaleat kiharat ja suuret, surumieliset silmät. Hänen ensimmäinen opettajansa oli aikansa huomattavin kulttuuripersoona, valtiomies ja taiteen harrastaja Carl Gustaf Tessin. Kustaa naitettiin Tanskan prinsessan Sofia Magdalenan kanssa 1766. Avioliiton piti neutralisoida Ruotsin ja Tanskan tulehtuneita suhteita. Kustaan - kuten Katariinankin - kruununperillishankinnoissa tarvittiin apuvoimia. Hovitallimestari Adolf Fredrik Munck mainitaan ellei aivan fyysisenä avustajana, niin ainakin teknisenä neuvonantajana. Kruununprinssi syntyi 1778. Hänestä tuli isänsä kuoleman jälkeen lyhytaikainen, epäonninen kuningas Kustaa IV Aadolf, joka Suomen sodan tappioiden vuoksi pakotettiin 1809 luopumaan kruunusta.
(Lähde: http://www.nba.fi/museums/maritime/gustavadolf/loppuv.htm)

Vinkkilistaa 1700-luvun elävöitykseen

  • Daamit eivät polta tupakkaa (suorastaan kuulemma sopimatonta…)
  • Viuhka, puuteri sekä peruukki olivat ylellisyysvälineitä, rahvaalla ei niihin ollut varaa 
  • Naisilla avonaiset hiukset ovat ”rahvaanomaiset”, suorastaan säädyttömät… Avonaisemmissa hiuksissa kannattaa käyttää koristeita kampauksellista ilmettä luomassa. Hyviä koristeita ovat esimerkiksi helmet, koristenauhat, kukat, lehdet, hiussoljet, jalokivet, koristekammat jne. 
  • Aikakauden mukaisesti vesi on vaarallista, sillä sinä on kaikenlaista ylimääräistä. Tästä syystä peseytyminen tai sen tekemättä jättäminen peitetään tuoksuilla. Ajan suosikki, ruusuvesi-tuoksu, on ostettavissa apteekista. Se käy niin gentlemanneille kuin daameille. Tuoksulla parfymoitiin lähes kaikkea, hansikkaista lähtien.
  • Kuningasta ei mielellään katsota suoraan silmiin ja kunnioitusta osoitetaan muutoinkin mm. seisomalla vaiti kuninkaan syödessä. Missään nimessä kuninkaan luota ei peräännytä, sillä hänelle ei saa näyttää tervehtimisen jälkeen selkää.
  • Naisten niiaukset: käsillä kevyesti helman puolivälistä kiinni ja oikea jalka vasemman taakse ja samaan aikaan polvistus ja ylävartaloa eteenpäin kumartaen, lähinnä pää ja olkavarret. Katse maahan tai kuninkaan jalkateriin. Ylösnousu: ensin ylävartalon suoristusta ja sitten jalkojen suoristus ja tämän jälkeen jalka toisen viereen. Selkä suorana!
  • Miehille vinkkinä: hattu pois päästä ja kaaressa etukautta selän taakse, toinen käsi rinnan poikki. Kumarrus jalat suorina, mutta voi toki viedä myös oikeaa jalkaa vasemman taakse.

Teksti:
Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry
Kristiina Ahlgrén

Takaisin ylös

Katso sivukartta

Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry, PL 111, 13101 Hämeenlinna :: puh. 040- 776 5262
e-mail: kilta(ät)hameenvanhanlinnankilta.fi :: www.hameenvanhanlinnankilta.fi