Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry

EHOSTUS JA PERUUKKI

1700 – luku ihannoi antiikkia ja ”vaaleus oli jaloa”.  Ehostuksessa sekä naiset että miehet käyttivät puuteria, paremman puutteessa maissijauhoa, tai vielä näiden puutteessa vehnäjauhoa. Peruukki ja kasvot sekä kaula/rinnat puuteroitiin. Peseytymiseen käytettiin vain vähän vettä ja oli tärkeää olla parfymoitu. Parfymointiin liittyi myös hansikkaiden ja nenäliinan käsittely. Tuoksuva nenäliina oli tapana kätkeä miehustaan, hihansuuhun tai muihin vielä intiimimpiin paikkoihin.

Vaaleus korosti jalosukuisuutta sekä viattomuutta kasvoilla ja sitä käytettiin rokokooaikana erityisesti myös vaatevärityksessä, sillä tuolloin vaaleat pastillivärit olivat muotia.
Omien hiuksien sijaan käytetty peruukki kertoi varallisuudesta, sillä peruukit olivat kalliita ja niistä maksettiin ylellisyysvero. Hiuksien ja peruukkien kampaukset olivat rokokooaikana matalia ja siroja, kustavilaisena aikana korkeita ja pröystäileviä.  Kampaus säilytettiin yleensä monta päivää, kun se oli kammattu.

Elävöittäjien ehostus

Ehostuksessa on hyvä vaalea meikkivoide tai vaalea teatterimaski. Päälle laitetaan vaalea irtopuuteri tai meikkipuuteri. Poskiin sivellään nukkemaisen pyöreähkösti poskipunaa (ne omppuposkipunat poskiluun päästä hieman sivulle). Poskipunan sävynä on vaaleanpunainen tai vaalea oranssi.

Silmäluomi koko liikkuvan luomen alueelta maalataan pastellinvärisellä helmiäisluomivärillä; vaalea sininen, vihreä tai lila. Silmät rajataan mustalla tai ruskealla kajalilla vain alaluomelta, ei silmän puolelta, vaan luomen koko matkalta. Ripsiväri mustaa tai tummaa. Irtoripset ovat hyvä lisä.
 
Huulipunana käytetään pastelliroosaa tai tummanpunaista. Kulmakarvat ovat suun lisäksi toinen tärkeä katseen vangitsija kasvoissa. Kulmat ovat mustat ja ohuet, sekä kaarevat. Ne nypitään muotoonsa ja maalataan kulmakynällä tai kajalilla.

Kauneuspilkku oli aikakausimeikin ”hitti”. Se oli alkujaan käytännöllinen, sillä se peitti paiseen tai näppylän. Kauniimman tarkoitusperänsä se sai tunnetilojen tulkitsijana, jolloin kauneuspilkku antoi vinkkejä kantajansa luonteesta ja mielialasta. Kauneuspilkku oli mustalla kajalilla/hiilellä piirretty tai mustasta silkistä leikattu ja liimattu, pyöreä, soikea tai sydämenmuotoinen. Esimerkiksi nokkelasanainen (nenäkäs?) piirsi kauneuspilkkunsa nenän varteen!

Korut

Kustaa III toi 1700 – luvun lopussa myös koruttomuuden muotiin. Hän suosi hovillaan yksinkertaista pukua, jota koristivat värikkäät nauhat miehustassa ja hihansuissa. Tähän kansanomaisuuteen eivät suinkaan kaikki mieltyneet. 1700 – luvulla vaikuttanut rokokoo kun suosi kukkia, luonnonmukaisuutta, ruusukkeita jne. Suuntausta oli siis puoleen ja toiseen. Korut olivat luonnollisesti myös äveriäiden kantajiensa statuksen merkki.

Kaulassa saattoi olla rokokooaikana pelkkä silkki- tai samettinauha sellaisenaan (yksivärinen). Nauhaan pujotettiin usein myös kukka, ruusuke, medaljonki, kaulakoru tai jalokivi. Erilaiset kultaketjut kaikkialla asussa käytettynä olivat suosiossa. Kaulalla käytettiin ketjua tai helminauhaa joko yksi- tai monirivisenä.  Korvissa suosittiin erilaisia jalokivinappeja tai esim. kultakyynelpisaran tai sydämenmuotoisia korvakoruja. Korvakoruja saatettiin myös olla käyttämättä lainkaan. Sormukset olivat sileitä tai isoilla kivillä koristeltuja. 1700 – luvulla myös uskollisuuden merkki eli kädet - sydän symboliikka oli käytettyä vihkisormuksissa. Aikakaudella tuli lisäksi käyttöön timanttirivisormus, joka on suosittu yhä meidän aikanamme. 

Korumaisina asusteina olivat käytössä myös viuhka, nenäliina, päivänvarjo, käsineet ja erilaiset hiuskoristeet.

Täit

Olisiko se tärkein kauneudenhoitoväline kuitenkin ollut täipiikki ja vasara? Mene ja tiedä. Ajatuksena kuitenkin vahvistuu tämä kanta, sillä kammattuja peruukkeja käytettiin viikko ja jopa kuukausikaupalla ilman puhdistusta! Luultavasti elämä peruukkilaitteessa oli vilkkaampaa sen vanhetessa kuin valmistushetkellä, joten täinuijalla tai - piikillä oli varmasti töitä. Niitä valmistettiin esimerkiksi norsunluusta tai hopeasta. Niiden avulla olo oli mukavampaa peruukkien kanssa ja mitä hienommasta materiaalista tämä tarpeellinen kapistus oli, sitä paremmin sitä kehtasi käyttää muidenkin läsnä ollessa.

Peruukki ja hiuslisäkkeet

Osa elävöittäjistä päätynee kenties peruukkiin tai lisäkkeeseen.  Oman tai lainaperuukin voimme löytää peruukkiliikkeistä, internetin teatteri- ja hupailutarvikekaupoista, pukuvuokraamoista ja myös joistakin isoista kampaamoista. Yllättävää kyllä – myös isoista leluliikkeistä saattaa löytyä valkoisia nukke- tai prinsessaperuukkeja jotka sopivat aikuisenkin päähän. Kannattaa katsoa, onko jokin toisenlaiseen muotoon kammattu peruukki avattavissa leteistään ja kiharoistaan omanlaisen, halutun muotoiseksi! Vuokra- ja lainaperuukin kanssa tietysti kannattaa olla varovainen ja kysyä saako haluamansa luomuksen peruukille/lisäkkeelle tehdä. Kampaamoista kannattaa kysyä apua peruukin/lisäkkeen työstöön. Hintataso on hyvä kysyä jo etukäteen, sillä luomuksen tekeminen vie työaikaa ja hinta on luonnollisesti sen mukainen. Edullisten peruukkien hiusaines on nykyisin synteettistä ja nk. aidot peruukkihiukset ovat lähes 100 %:sti aasialaista hiusta, joka on valkaistu, värjätty jne. Aidon tunnistaa nopeimmin hinnasta. Lisäkkeet ovat yleensä kiinnitettävissä jo niissä valmiiksi olevilla soljilla ja kammoilla. Joskus niissä on myös lenkki tai kiinnitys tapahtuu erillisillä pinneillä ja hengettömillä.

Pesu ja huolto

Kaikilla yllämainituista on mahdollisuus saada aikaan luomus, eikä pidä pelästyä, jos aloitustilanne tuntuu takkuiselta, sillä suurin osa peruukin muotoiluajasta menee pohjustustyöhön eli (puhdistukseen ja) auki kampaamiseen. Peruukki/lisäke voidaan pestä kädenlämpöisessä vedessä tai laimeassa shampoovedessä vaikkapa lavuaarissa. Vältä hankausta ja työskentele sormilla suortuvia hiukan availlen ja heilutellen. Huuhteluvesiä kannattaa vaihtaa muutamankin kerran. Märkä ja puhdas peruukki kammataan auki harvapiikkisellä harjalla. Paras on luurankoharja  tai hyvin harvapiikkinen afrokampa.
Kammatessa peruukkia tai lisäkettä tulee aina pitää kiinni hiustukon juuresta, ettei raasta hiusta irti tai vahingoita peruukin verkkopohjaa. Takkuisen peruukin, joka ei välttämättä tarvitse pesua, voi kammata auki luurankoharjalla (tai afrokammalla). Kampa kannattaa kastaa ennen joka vetoa kädenlämpöiseen veteen mihin on liuotettu tarvittaessa hiukan hiushoitoainetta.  Muotovaahtoa, geeliä tai kampausnestettä ei kannata laittaa vuokraperuukkiin tai lisäkkeeseen. Omassakaan sitä ei aina välttämättä tarvitse. Kokemukseni on, että nämä ovat muotoiluaineita, jotka ”tahmaavat” ja vetävät likaa sekä pölyä puoleensa erityisesti synteettisissä peruukeissa. Kampauksen valmistelussa on parasta hiuslakka, jonka voi kammata tai harjata pois jälkeenpäin.  Kaikki kemialliset hiusaineet saattavat vahingoittaa peruukkia pitemmän päälle.

Peruukin ja lisäkkeen muotoilu & omien hiuksien kampauspohja

Hyvän kampauksen pohjalla niin miehillä kuin naisilla on rullapohja eli papiljotit.
Kampaus saa kiharapohjan, jota on helppo jälkeenpäin sen kuivuttua kammata haluttuun muotoon. Papiljotteja on monenlaisia, mutta peruukin/lisäkkeen kanssa helpoin on tavallinen piikkipapiljotti papiljottipiikki- kiinnityksellä. Tarrapapiljotteja voi toki käyttää, mutta ei kannata ottaa kovin hanakasti tarttuvaa mallia, jonka kanssa voi saada aikaiseksi sotkua ja takkua. Kampauksen rullaussuunta on rokokoo ja kustavilaisen ajan kampauksissa molemmissa otsalta ja korvilta ylöspäin. Kasvot olivat sielun aurinko ja ne jätettiin näkyviin kokonaan. Eli helpoin tapa aloituksessa on ottaa lähtöpisteeksi otsan hiusrajan keskikohta, jonka kummallekin puolelle tulevat ensimmäiset rullat. Rullarivit lähtevät lisäksi ohimoilta korvien takaa ja jatkuvat aina niskaan asti omina riveinä. Korvan edustan tai otsahiukset voi rullata omiksi yksittäisiksi kiharoiksi.

Peruukkia ja lisäkettä rullatessa kannattaa hiusaineksen olla ”pyyhekuivaa”.
Rullatessa kannattaa lisäksi lainata käyttöön (kampaamoista, kampaamokouluilta, pukuvuokraamoista) kampauspää tai – tukki, jossa peruukki/lisäke lepää rullaustoimituksen ajan. Kiinnitys käy isoilla nuppineuloilla/silkkipainantanastoilla/tavallisilla nastoilla hiusrajoista, jolloin aines ei liiku rullatessa. Pahimman puutteessa etsikää ”uhri”, joka ottaa peruukin/lisäkkeen päähänsä rullauksen ajaksi ja laittakaa luomus kuivumaan vaikka maljakon päälle kolmeksi neljäksi päiväksi. Oma hiusmateriaali kuivaa paksuudesta ja pituudesta riippuen muutamasta tunnista puoleen vuorokautta.

Aukikampaus rullilta ja luomuksen muotoilu

Rullat otetaan varovasti pois ja kiharaa ei kammata kauttaaltaan auki. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä ja tietää jo minkälaista mallia tulee tekemään. Jos tekee keskeltä korkeaa, kannattaa aloittaa päälaen tupeerauksella siten että jättää tupeeraamatta hiustukon keskivälistä latvaan, jolloin tupeerauksen päälle jää vielä kiharamuotoiluun osa hiusta. Tupeeraus toimii ”tyynynä” kampauksen pohjalla. Jos tekee omasta tukasta ja hiusainesta ei ole tarpeeksi, voi käyttää mahdollisimman paljon oman hiuksen väristä olkatoppia tai muuta pehmusteainesta, jonka kiinnittää päälaelle pinneillä ja tupeeraa ja muotoilee sen päälle kampauksen. Olen kuullut myös erilaisista verkkoviritelmistä, mutta en ainakaan itse omaan päähäni laittaisi kappaletta kanaverkkoa?

Kustavilaisen ajan korkeassa kampauksessa laitettiin korvalliselle lampaanpääkiharoita eli kihararullia. Miehillä saattoi olla matala päälaki ja rullia korvallisella – loppuosa niskasta palmikoitiin muutamalle samasta kohtaa lähtevälle letille tai yhdeksi isoksi kierresaparoksi tai poninhännäksi. Naisilla kiharoita voi tehdä kampaamalla auki kiharatuppo kerrallaan ja kiinnittämällä niitä lakalla tupeerauspohjan päälle. Korvan eteen voi jättää laskeutumaan muutama kiharan. Kauniita ovat myös toispuoleiset ”poninhäntäkiharapilvet”.

Hiuksiin tai peruukkiin voi laittaa monenlaista koristusta; jalokiviä, kultakäätyjä, silkkikukkia (ei muovipohjaisia) ja jopa pieniä esineitä (historian mukaan eräs rouva käytti miehensä ammattia kuvastaen peruukissaan laivojen pienoismalleja). Luomuksen rakentamisessa kannattaa käyttää luurankokampaa, piikkikampaa, afrokampaa, hiuslakkaa, koristeita, hengettömiä ja erilaisia mahdollisimman hiuksen värisiä pinnejä. Pinnit ja hengettömät eivät saa näkyä valmiissa luomuksessa.

Peruukkeja ja lisäkkeitä puuteroitiin, mutta me varmaankin otamme mahdollisimman paljon valkoista muistuttavan peruukin? Jos haluaa kokeilla tätäkin, suosittelen oikeaa irtopuuteria, talkkiä tai Maizena – maissijauhoa. Nämä tulevat kyllä kaikki ajan myötä varisemaan ikävästi puvullenne. 

Lyhyttukkaiset naiset voivat tupeerata tukkaa ja laittaa tykkimyssyn (kuvat alla), jos ovat naimisissa – naimattomat eivät saa käyttää tykkimyssyä. Myssyn sisustaa voi pönkittää pumpulilla yms. Kiinnitys tapahtuu hengettömillä ja pinneillä.

Rahvaan hiukset

Naiset voivat solmia hiuksensa letille tai lettikruunuksi, jolloin letti kiertää päätä alhaalta tai ylhäältä, tai nostaa hiuksensa solmulle niskaan. Myös erilaisia myssyjä voi käyttää.
Rahvasmiehet voivat kammata hiuksensa vedellä tai vahalla taaksepäin. Keikarimaiset miehet voivat laittaa muutaman hurmauskiharan otsalle tai korvalliselle… Peruukkeihin ei rahvaalla ollut varaa.

 

Teksti:
Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry
Kristiina Ahlgrén

Takaisin ylös

Katso sivukartta

Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry, PL 111, 13101 Hämeenlinna :: puh. 040- 776 5262
e-mail: kilta(ät)hameenvanhanlinnankilta.fi :: www.hameenvanhanlinnankilta.fi